Perusasioita perinnöstä ja kuolinpesän pankkiasioista

Teksti: asianajaja Jarkko Pulkkinen

Julkaistu 5.6.2009

Päivitetty 5.6.2009

Kuka perii - lakimääräiset perilliset

Lähin sukulainen on aina ensisijaisesti oikeutettu perintöön. Perimisoikeus määräytyy siten sukulaisuuden läheisyyden mukaan. Perillispiiri on kuitenkin siten rajoitettu, että serkut eivät peri.

Rintaperilliset eli lapset ja lapsenlapset. Lakimääräisen perimysjärjestelmän mukaan rintaperilliset muodostavat ensimmäisen perillisparenteelin. Rintaperillisiä ovat lapset ja näiden jälkeläiset.

Lesken oikeus perintöön. Jos perittävältä ei jää rintaperillistä, leski perii ensiksi kuolleen puolison. Lesken kuoltua omaisuus jaetaan ensin kuolleen puolison n.s. toissijaisten perillisten ja lesken perillisten kesken. Omaisuus palaa takaisin puolisoiden sukuihin. Jos lesken kuollessa ei ole elossa ensin kuolleen puolison perillisiä, koko perintö menee lesken perillisille. Jos taas leskeltä ei jää perillisiä, koko perintö menee ensiksi kuolleen puolison perillisille.

Vainajan vanhempien, vainajan siskojen ja veljien ja näiden lasten oikeus perintöön. Jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä eikä leskeä, hänen äitinsä ja isänsä saavat perinnön puoliksi. Jos jompi kumpi vanhemmista on kuollut, perittävän veljet ja sisaret jakavat hänen osuutensa. Jos hekin ovat kuolleet, tulevat heidän jälkeläisensä heidän sijaansa. Perimys etenee sukuhaaroittain ja sijaisperimysoikeus on rajoittamaton.

Isovanhempien, setien, tätien ja enojen oikeus perintöön. Jos perittävältä ei jäänyt ensimmäiseen eikä toiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä jäämistö siirtyy perittävän isovanhempien parenteeliin. Muiden perillisten puuttuessa perittävän isän ja äidin vanhemmat saavat koko perinnön. Kuolleen isovanhemman osuus menee hänen lapselleen, eli sedille, tädeille ja enoille. Sijaantuloperimys on katkaistu heihin. Serkut eivät peri.

Valtionperintö. Jos perittävältä ei jäänyt perintöön oikeutettuja sukulaisia eikä hän ole tehnyt testamenttia, perintö menee valtiolle.

Vainaja on tehnyt testamentin

Kun perittävä on halunnut poiketa lakimääräisestä perimysjärjestyksestä, hänen on pitänyt tehdä testamentti.

Testamentin tiedoksianto. Jotta testamentti saadaan voimaan on se annettava tiedoksi vainajan lakimääräisille perillisille. Samalla heille on annettava siitä jäljennös. Tiedoksiannosta on huolehdittava testamentin saajan, eli sen, jonka hyväksi testamentti on tehty. Tiedoksiannon on tapahduttava haastemiehen välityksellä tai muuten todisteellisesti.

Testamentin moite. Kun perilliset ovat saaneet tiedon testamentista, heillä on mahdollisuus laissa mainituilla perusteilla moittia testamenttia nostamalla testamentin moitekanne käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksi saamisesta. Jos perillinen hyväksyy testamentin, hän voi ilmoittaa hyväksymisestään samalla, kun hän ottaa vastaan tiedon testamentista.

Moiteperusteet. Testamentin moitteen syynä voi olla esim, ettei testamenttia ei ole laadittu lain vaatimien muotomääräysten mukaan tai testamentin tekijä ei ole ollut kykenevä laatimaan testamenttia. Testamentin moiteperusteet kannattaa selvittää yhdessä lakimiehen kanssa.

Lakiosavaatimus. Jos testamentintekijältä on jäänyt rintaperillinen, testamentti voi loukata rintaperillisen oikeutta lakiosaan, joka on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Jos rintaperillinen testamentista huolimatta haluaa lakiosansa, hänellä kuusi kuukautta testamentin tiedoksi saamisesta aikaa ilmoittaa testamentin saajalle lakiosavaatimuksensa. Muilla sukulaisilla kuin rintaperillisillä ei ole oikeutta lakiosaan.

Lesken asema

Leski määrää puolison kuolemasta huolimatta omasta omaisuudestaan.

Avio-oikeus. Jos puolisoilla on kuolleella puolisolla on lapsia eikä testamenttia lesken hyväksi ole, leski ei ole perillinen, vaan hänen asemansa pesässä perustuu avioliittoon ja avio-oikeuteen, joka toteutetaan osituksessa.

Avio-oikeus ja ositus. Avioliitto päättyy puolison kuollessa. Avioliiton päättyessä puolisoiden välillä on tehtävä ositus. Pääsäännön mukaan puolisoiden omaisuus tasataan osituksessa niin, että molempien puolisoiden omaisuuden säästö, varojen ja velkojen erotus, on yhtä suuri. Varakkaampi puoliso joutuu osituksessa luovuttamaan tasinkoa avioerossa vähemmän omistavalle puolisolle tai, kuolintapauksen kohdalla kuolleen puolison perillisille eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Vastaavasti perilliset voivat joutua maksamaan tasinkoa leskelle tämän varallisuuden ollessa kuolleen puolison varallisuutta pienempi. Vasta osituksen jälkeen tiedetään perinnön määrä. Kun ositus on toimitettu, leski pitää itse osituksessa hänelle tulleen omaisuuden ja kuolleen puolison perilliset jakavat osituksessa vainajalle tulleen omaisuuden perintönään.

Yleinen virhekäsitys on, että leski saa puolet vainajan omaisuudesta ja pitää sen lisäksi oman omaisuutensa. Näin ei ole, yleensä leski saa itselleen varallisuutta puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta.

Lesken erityisiä oikeuksia. Halutessaan leski voi pitää koko pesän omaisuuden jakamattomana hallussaan. Jos kuolleen puolison perilliset silti vaativat jakoa, leskellä on silti oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan pesään kuuluva yhteinen asunto ja koti irtaimistoineen niin kauan kuin hän siinä asuu. Leskellä on myös oikeus pidättäytyä luovuttamasta omaisuuttaan tasinkona perinnönjaossa kuolleen puolison perillisille.

Jakamaton pesä. Usein leski ja lapset sopivat, että pesä jätetään jakamattomaksi siihen, kunnes molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Ositus ja perinnönjako suoritetaan vasta leskenkin kuoltua.

Avopuoliso. Avopuoliso ei ole perillinen. Avopuolisoiden kannattaa turvata pitempään elävän avopuolison asema testamentilla.

Päätösvalta pesän asioista

Kuolinpesän osakkaat. Kuolinpesän osakkaita ovat lakimääräiset perilliset, yleistestamentin saaja ja leski siihen asti, kun ositus on toimitettu. Avopuoliso ei ole pesän osakas, ellei tämä ole testamentin saaja.

Kuolinpesän hallinto. Osakkaiden yhteishallinto. Kuolinpesän osakkaat hallinnoivat pesää yhdessä. Pääsäännön mukaan asioista päätetään ja asioita hoidetaan yhdessä ja yksimielisesti. Ja kääntäen, yksikin erimielinen osakas voi estää muiden mielestä hyvinkin järkevät päätökset ja toimet.

Pesänselvittäjän hallinto. Jos osakkaat eivät kykene yhteistyöhön, pesään voidaan hakea oikeudelta ulkopuolinen pesänselvittäjä. Useimmissa tapauksissa pesänselvittäjäksi määrätään asianajaja. Pesänselvittäjänmääräystä voi hakea yksikin pesän osakas. Pesänselvittäjällä on laajat oikeudet päättää yksin kuolinpesän asioista.

Vainajan velka

Velat on maksettava. Perintöä ei voi eikä saa jakaa ennen kuin vainajan velat on maksettu tai niiden maksamisesta on sovittu.

Perillisen vastuu. Osakas ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta, paitsi jos perunkirjoitusvelvollinen osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen määräajassa tai hän perunkirjoituksessa antaa vääriä tietoja. Vastuu on kuitenkin rajoitettu niin, ettei osakas ole velvollinen suorittamaan enempää kuin hän on osituksessa tai jaossa saanut.

Pesässä on varoja, mutta paljon velkaa tai pesä on ylivelkainen. Hyvin velkaiseen pesään saattaa pesänselvittäjän hakeminen olla viisasta, esim. jos velkojia on paljon ja ylivelkaiseen pesään aina, jos pesässä on varoja selvityskustannuksiin. Velkaisen pesän asioissa kannattaa aina kääntyä lakimiehen puoleen.

Nk. nollapesä. Varattomassakin pesässä on tehtävä perunkirjoitus. Pesän varoista voidaan aina maksaa kohtuulliset hautajaiskustannukset ja perunkirjoituskulut.

Perunkirjoituksen laiminlyönti ja käytännön hankaluudet. Hyvin usein varaton ja velkainen vainaja on ollut eläessään perintätoimistojen ja ulosottoviranomaisten asiakas. Nämä ovat kiinnostuneita siitä, jättikö vainaja jälkeensä varoja velkojen maksuun. Vaikka pesässä ei ole varoja ja vaikka osakkaat eivät olisi vastuussa veloista, pesä saa perintäkirjeitä ja muita yhteydenottoja. Käytännön hankaluudet välttää, kun osakkaat huolehtivat perunkirjoituksen toimittamisesta ja toimittavat perukirjan velkojille. Näin ne saavat tiedon siitä, ettei varoja ole ja että velat jäävät velkojan vahingoksi.

Perunkirjoitus

Perunkirjoitusaika. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa perittävän kuolemasta.

Kuka hoitaa. Perunkirjoitukseen velvollinen on pesän osakas, tavallisesti leski tai vainajan asiat tunteva muu pesän osakas. Perunkirjoituksen toimittajan on huolehdittava pesän osakkaiden kutsumisesta perunkirjoitukseen.

Perunkirjoituksen valmistelu. Perukirjaa varten on koottava sukuselvitys eli virkatodistusketju, josta selviävät pesän osakkaat ja sukulaisuussuhde vainajaan. Perunkirjoitusta varten tarvitaan myös mahdollinen testamentti ja avioehtosopimus. Vainajan rahavarat ja arvo-osuudet sekä mahdolliset pankkivelat selviävät pankeista. Omistusasunnosta on hyvä olla isännöitsijäntodistus. Asunnon arvo on hyvä selvittää etukäteen, arviokirja ei ole tarpeen. Kiinteästä omaisuudesta lainhuutotiedot saa käräjäoikeudesta tai maanmittauslaitokselta. Maanmittauslaitokselta saa myös kauppahintatietoja arvonmääritykseen. Jos vainajalla on muuta arvo-omaisuutta, siitä on koottava tiedot ja hankittava arviot. Velat selviävät luotonantajien tiedoista ja laskuista. Jos vainajan jälkeen on maksettu henkivakuutuskorvauksia, niistäkin tarvitaan tiedot perukirjoitukseen, vaikka korvaus ei kuuluisi pesän varoihin. Jos vainaja oli naimisissa, myös lesken omaisuus merkitään perukirjaan, ja lesken omaisuudesta tarvitaan vastaavat tiedot, kuin vainajan omaisuudesta. Jos vainaja on leski, perukirjoitusta varten on hankittava kuolleen puolison perukirja.

Perunkirjoitustilaisuus. Perunkirjoitustilaisuudessa laaditaan perukirja. Kaikki osakkaat kutsutaan perunkirjoitukseen, mutta poissaolo ei estä toimitusta. Perunkirjoituksen valmistelija toimii yleensä pesän ilmoittajana, perukirja laaditaan ilmoittajan hankkimien tietojen ja asiakirjojen perusteella. Perukirjan laativat kaksi ulkopuolista uskottua miestä, joiden tehtävänä on myös arvioida pesän varat. Jos perunkirjoituspalvelut tilataan lakimieheltä, tämä toimii usein uskottuna miehenä ja hän järjestää toisen tarvittavan uskotun miehen. Perukirjan allekirjoittavat pesän ilmoittaja ja uskotut miehet. Jokaisella osakkaalla on oikeus saada perukirjasta kopio.

Mikä perukirja on. Ensiksi perukirja on alustava luettelo pesän varoista ja veloista myöhempää perinnönjakoa varten. Siitä selviää, ketkä perivät ja mitä perittävä varallisuus on. Toiseksi perukirja on perintöveroilmoitus.

Perukirja verotoimistoon. Perukirja toimitetaan kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta vainajan viimeisen kotipaikkakunnan verotoimistoon, joka sen pohjalta määrää osakkaiden maksettavaksi tulevan perintöveron.

Perukirja muualla. Perukirja on tärkeä asiakirja ja se kannattaa laatia huolella. Perukirja osoittaa ketkä päättävät pesän asioista ja mitä varallisuutta pesään kuuluu. Sitä tarvitaan esim. asioidessa pankissa, myytäessä kuolinpesän asuntoa tai autoa tai kesämökkiä.

Perintövero

Perintövero. Perintöveron määrään vaikuttaa kaksi asiaa. Perillisen sukulaisuussuhde vainajaan ja perittävän omaisuuden arvo. Sukulaisuussuhteen perusteella perintöverovelvolliset on jaettu kahteen veroluokkaan ja kummallekin veroluokalle on oma veroasteikkonsa.

I veroluokka ja veroasteikko. Lapset (myös ottolapset) ja heidän rintaperillisensä (lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne.), aviopuoliso, aviopuolison lapsi ja heidän rintaperillisensä, isä, äiti, isovanhemmat sekä avopuoliso, jos tällä on yhteinen lapsi perittävän kanssa tai jos tämä on ollut perittävän kanssa aiemmin avioliitossa

Perintöveroasteikko 2009, I veroluokka, perittävä kuollut 1.1.2009 tai sen jälkeen

Verotettavan osuuden arvo, €	Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla, €	Vero alarajan ylimenevästä osasta, %
20 000 - 40 000	100	7
40 000 - 60 000	1 500	10
60 000 -	3 500	13

II veroluokka ja asteikko. Kaikki muut - esimerkiksi sisarukset ja heidän jälkeläisensä, perittävän vanhempien sisarukset, avopuoliso.

Perintöveroasteikko 2009, II veroluokka, perittävä kuollut 1.1.2009 tai sen jälkeen

Verotettavan osuuden arvo, €	Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla, €	Vero alarajan ylimenevästä osasta, %
20 000 - 40 000	100	20
40 000 - 60 000	4 100	26
60 000 -	9 300	32

Perinnönjaosta

Kun pesä on selvitetty, yhdelläkin osakkaalla on oikeus vaatia jakoa ja saada jako aikaiseksi. Jaon saattaa kuitenkin estää esim. lesken asumisoikeus pesään kuuluvassa asunnossa.

Osakkaiden sopimusjako. Kun pesän velat on maksettu, osakkaat voivat jakaa pesän keskinäisellä sopimuksellaan. Tällöin puhutaan sopimusjaosta. Perinnönjaosta tulee laatia jakokirja, jonka kaikki osakkaat allekirjoittavat. Jakokirjaan tarvitaan kaksi todistajaa.

Pesänjakaja ja toimitusjako. Ellei pesän jako onnistu sovussa pesään voidaan määrätä oikeudessa pesänjakaja. Kuultuaan pesän osakkaita, pesänjakaja jakaa perinnön ja laatii jakokirjan, jonka hän allekirjoittaa.

Kuolinpesän käytännön pankkiasiat

Tieto pankille. Pankille on toimitettava kuolemasta kirjallinen selvitys (kuolintodistus, virkatodistus) niin pian kuin mahdollista.

Kuka on oikeutettu hoitamaan pankkiasioita kuolinpesän puolesta. Kun henkilö kuolee, päättyvät hänen tileihinsä, arvopaperisäilytyksiinsä yms. annetut käyttöoikeudet heti, kun pankki on saanut kirjallisesti tiedon kuolemasta. Vainajan tilalle tilinomistajiksi tulevat kuolinpesän osakkaat yhdessä.

Lesken omaisuus. Lesken omissa nimissä oleva omaisuus, mm. henkilökohtaiset pankkitilit ja säilytykset, eivät kuulu kuolinpesään, vaikka ne on ilmoitettava perukirjaan. Leski määrää siis edelleen täysin itsenäisesti omasta omaisuudestaan.

Kaikkien osakkaiden suostumusta edellyttävät toimenpiteet. Kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus tarvitaan, kun esimerkiksi nostetaan käteistä vainajan tililtä, tyhjennetään tallelokero, myydään vainajan arvopapereita, halutaan tietoja vainajan elinaikaisista pankkiasioista.

Selvitys osakkaista pankille. Jotta oikeus vainajan pankkiasioiden hoitamiseen voidaan varmistaa, pankille on edellä mainittujen toimenpiteiden yhteydessä esitettävä ainakin seuraava selvitys: vainajan täydellinen sukuselvitys, eli katkeamaton virkatodistusketju vainajasta 15-vuoden iästä kuolemaan saakka, perukirja ja mahdollinen testamentti, valtakirja niiltä pesän osakkailta, jotka eivät ole paikalla.

Valtakirja. Kun moniin asioihin tarvitaan kaikkien suostumus, käytännöllistä on valtuuttaa kirjallisesti yksi pesän osakas hoitamaan pesää.

Toimenpiteet, joihin ei tarvita muiden osakkaiden valtuutusta.

Yksikin kuolinpesän osakas on oikeutettu saamaan perunkirjoitusta varten saldotodistukset vainajan tileistä ja lainoista kuolinpäivän tilanteesta, saamaan muutenkin tietoja vainajan pankkiasioiden kuolinpäivän tilanteesta ja sen jälkeen, jättämään pankille maksettavaksi vainajan tililtä hautajaisiin tai muuten laskusta selvästi kuolintapaukseen liittyviä laskuja taikka vainajalle kuuluneita sähkö-, puhelin- tai esim. yhtiövastikelaskuja, luetteloimaan vainajan tallelokeron sisällön pankin toimihenkilöiden kanssa. Jos kysymyksessä on toimi, johon yksikin kuolinpesän osakas on oikeutettu ryhtymään, niin selvitykseksi riittää virkatodistus, josta on nähtävissä sukulaisuussuhde vainajaan.